Lapasia ja vertaistukea

Näyttää kerrankin lumisade hyvältä. Aamulla tuntui kipakalta pakkanen taas vaikka oli vain -18. Jospa tu nyt lauhtuis kun näkyy lunta hiljakseen tulevan.

Eilen sain valmiiksi lapaset, vaikka näkyyhän noita lapasia olevan entisiäkin. Mutta kun yhdet reikäiset laitoin roskiin, niin piti uusia värkätä.

Meinasin etsiä lapaseen mallia netistä, mut sitten muistin että ostin joskus tuon Pirkanmaan paikkakuntalapaset-vihkosen niin sellaisen helpon mallin vinkiksi sieltä löysin. Hyvin vapaasti soveltaen katsoin vinkkiä Kangasalan lapasista. Ihan erinäköiset tulivat valepalmikkoresorilla punaisen sävyisistä langoista.

Sain muuten lahjaksikin lapaset 💙Ammattiliittoni Super lahjoitti oikein merinovillalapaset 40 vuotta liittoon kuuluneelle jäsenelle. Kiitos vaan! Ovat lämpimät, muutaman kerran olen käyttänyt niitäkin.

Ystävänpäiväkukka

sama kukka nyt

Sitten olen miettinyt elämääni, miettinyt mikä tässä mättää oikein kun ei tunnu mikään luistavan.
Sitten ajattelin, että on ollut vielä kesken surutyön käsittely ja etsin kirjastosta sitä käsitteleviä kirjoja.
Löysin ainakin kaksi hyvää vertaistuki-kirjaa.

Hanna Ekolan; Leskenlehti ja Maijaliisa Dieckmannin; Kun toinen on poissa, yksin jääneen selviytymisen keinot olen lukenut. Ja kylläpä niistä selvisi että siihen menee aikaa, eikä ole rajaa milloin surutyön pitäisi olla ohi. Voi mennä yksi, kaksi, kolme tai viisikin vuotta ennenkuin olo tasoittuu. Se on yksilöllistä ja ihan luvallista ja normaalia.
Viime vuonna kun pääsin töihin, jäi vertaistukiryhmässäkin käynnit kesken. En lukenut silloin tästä aiheesta mitään, enkä varsinaisesti ole puhunutkaan siitä, en ainakaan tarpeeksi. Suru piti laittaa "piiloon hyllylle" töissä oloajaksi, kai se sitten sieltä tippui niskaan kun työpätkä oli tehty. Talvi on minulle ollut ennenkin vaikeata aikaa, kun en pidä lumesta enkä pakkasesta. Nyt sitten vielä pitää kaikesta selviytyä yksin.  Tästäkin aiheesta voisi tehdä ihan oman postauksen...

Tuo keskimmäinen kirja on tehty oppaaksi vapaaehtoistyön tekijöille. Sellaiseen hakeutuminenkin on ollut mielessä.
Kirjoitan tunne Mitä luen- sivuille näistä vielä tarkemmin, kunhan ehdin. Nyt tuntuu ettei ajatus luista :)
Jatkan sitten joskus.

Kun oon vähän sellanen kuuhullu ollut, niin yksi kuva eilisestä kuusta :)

Kuunsirppi se kyllä oli, vaikka ei siltä näytä

 

Aurinkoinen sunnuntaipäivä

Tänään sunnuntaina olikin aamulla aika pakkanen, vaikka aurinko paistoi niin loistavasti.

 Noin -17 pakkasta

Hain puita liiteristä ja kun sain senjälkeen sormeni sulaksi, kävin pienen lenkin kävelemässä.

 Näiden kuvien ottamisen aikana enää noin -13 pakkasta

Perjantaina lenkkeilin Joensuussa, nämä kuvat Siltakadulta Pielisjoelle

Bussia odottaessa huomasin, että vanha Pienteollisuustalo (PT-talo) on vielä pystyssä Kirkkokadulla, vaikka olihan sitä alettu purkaa. 

Se oli Joensuun vanhin "ostoskeskus" rakennettu v.1957. Purkamista on yli kaksi vuotta sitten alettu suunnitella ja tontille onkin jo rakennettu uusia rakennuksia (takapuolelle). Ohikulkija kertoi että tähänkin tulee opiskelija-asuntoja.

Ensimmäisiä muistoja kaupunkireissuista on tämän talon aulassa olevassa kahvilassa käynti joskus 1960-luvulla. Muistan että siinä oli jonkinlainen suihkulähde lorisemassa.

 

Tuli siellä käytyä viime vuosinakin, kun siinä oli Leppäsen leipomon kahvila.

En löytänyt sisäkuvia netistä, mutta varmasti niitä jostain löytyy.

Nyt on liikkeet poistuneet tuostakin talosta.

Tulipas monta sinistä kuvaa, tähän loppuun vähän muitakin

Hyvää sunnuntai iltaa ja ensi viikkoa!

Ukkoja ja ystävyyttä

Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen...Juu, pääsin kuitenkin ihan kivasti sinne Ultra-tutkimukseen 2.2. , aamuauto kulki kuitenkin ja oli Terveyskeskuksen ovet auki jo klo 7, lunta tuli taivaan täydeltä, mutta onneksi tien auraajat eivät olleet lakossa.
Poiskin pääsin sitten mukavasti kun kyselin toisilta odottajilta oisko meille päin kellä matka. Niin kas, sattuipas sopivasti olemaan. Ultrauksen tulos oli ennalta arvattu, eli onneksi ei vakavaa.
Mutta sen poistoon ei sitten aikaa enää irronnut. Saamattomuus on iskenyt ja olen vaan mietiskellyt , että jaksanko odottaa vielä (jo 4 kk olen odottanut) vai Jokohan olis aika tilata aika yksityiseltä. Eli helmi-maaliskuussa ei ollut aikoja ja sitten parin viikon päästä voisi soittaa olisiko aikoja huhtikuulle. Luottamus on mennyt tähän meidän sairaanhoitoon, puhumattakaan olemattomasta terveyden hoidosta. Vähärahaisella ei ole enää mitään Toivoa! Muuta kuin yrittää omin avuin pysyä terveenä.

 Sitten ihan muihin juttuihin. Eilen kävin kaupungissa ja ostin tämän vuoden ensimmäiset tulppaanit. Bussien välillä on aikaa tunti kaupassakäyntiin ja ihan hyvin se riittää useampaakin liikkeeseen, aamupäivällä ei ole kaupoissa edes ruuhkia.

Kun aikaa jäi niin kävelin Joensuun Ystävyydenpuistossa olevia lumiukkoja katselemassa.

"Suomen Latu täyttää 80 vuotta 2018. Juhlimme koko sydäntalven ajan rakentamalla lumiukkoja erilaisissa tapahtumissa, puistoissa ja kotipihoilla. Haastamme lumiukkotalkoisiin mukaan kaikki: koululuokat, kaveriporukat, päiväkodit, yhdistykset... Paras syntymäpäivälahja meille on rakkaudella rakennettu lumiukko.

#UlkonaKuinLumiukko-kampanja alkaa 28.1. ja päättyy 11.3. Osallistu kuvakisaan näillä sivuilla tai instgramissa tunnisteilla #ulkonakuinlumiukko ja #suomenlatu. Ja pysy ulkona – kuin lumiukko."Teksti lainattu täältä

Hihhih, olivat nämä ukkelit ja mummelit jo vähän reissussa rähjääntyneitä...

Monenlaista kaulaliinaa oli ja harrastusta he olivat harrastaneet ja yöllinen lumikerros jo vähän peitti.

Tässä oli vissiin ollut jotain erimielisyyttä "herralla"

Ystävyyden puistosta ystävänpäiväkortteihin . 

Tilasin nyt kortit tulipakortista

Mulla ei hyvin monta ole kelle laitan, mutta kyllä osa näistä lähti jo sunnuntaina postilaatikkoon

joillekin ystäville. Eilen kävi pari heistä kylässä ja toi nätin kukan.

Saamatonta on tämä alkuvuosi ollut, en ole matkustellut 10 km:ä kauemmaksi, enkä mitään saa aikaiseksi. Lumityöt, puiden haku ja uunien lämmitys, lukeminen ja neule ovat  olleet harrastuksena.

Eilen ostin kyllä herneitä ja liottelin niitä ja laitoin multaan. Jonakin päivänä pitäs lähteä isompaan kauppaan, jos olisi jo jotain siemeniä tullut ja innostuis jotain kylvämään. 

Vaikka ei näytä kiirettä olevan koska koko ajan tulee lunta lisää.

Ps. Olin niin saamaton että ostin pari laskiaispullaakin valmiina :)

Ajattelin ostaa ne mantelimassalla, mut kotona huomasin että mansikkahillolla tuli ostettua.
Hyvää oli, nautin tämän toisen kohta :D

Hyvää ja Suloista laskiaistiistaita tänään
ja

Hyvää Ystävänpäivää huomenna!

Tervetuloa helmikuu

Oikein hienoa kun vuosi on kierähtänyt jo toiselle kuukaudelle.

Eilen oli jo tosi hieno ilma ja rannallehan piti lähteä katsomaan näkyykö kuuta. Mutta kuu nousi jossain toisella suunnalla.

Tammikuusta kokosin ihan pikaisesti kollaasin, jostain vaan tuli sellainen ajatus.

Ei ole mitenkään hienoja kuvia, vaan ihan mitä sattui. 

Lunta tuli tammikuussa täälläpäin ihan tarpeeksi ja paljon liikaakin. 

Tuntuu nyt ihmeeltä jos juhannukseen mennessä sulavat. 

Kämmenen leikkaushaava on juuri mennyt umpeen, mutta on ollut arka ja vaikeuttanut vielä kaikkea tekemistä. Ja voi hyvä tavaton sitä kutinaa, mikä iskee välillä. Tekis mieli raastaa raastinraudalla.

100 vuotis-vuosipäivien, äidin syntymän muistoksi ja muutenkin, olen kaivellut vanhoja valokuvia ja miettinyt millaista on ollut elämä silloin kun äiti syntyi ja isä oli jo 19 v. nuori mies. 

Kirjastosta olen löytänyt pitäjäkirjoista jotain tietoja.

Alkaa olla aika julkaista jotakin vanhoja kuvia, jos jollain teistä sattuis niistä löytymään tuttuja.

Työttömyysasioiden kiristykset ovat jo aiheuttaneet ahdistusta. Pitäisi olla reipas, iloinen ja pirteä, kun lukee noita työpaikka ilmoituksia, joihin pitäisi hakea. Eikä tunnu itsestä löytyvän noita ominaisuuksia. Sain kuitenkin tehtyä yhden työpaikka-hakemuksen. 

Sen verran olen jo aktivoitunut 😀

Kukapa ottaisi 60;stä töihin?

Odottamistahan tämä tammikuu on ollut, lääkäriin pääsyä (3 kk odottanut aikaa) sitten tutkimukseen pääsyä. Huomenna nyt ois ultra, sekin sattui juuri AKT:n lakon aikaan. Hankalaa kulkea tai sitten pitää vähät rahat laittaa taksiin. Mutta kiusahan se on pienikin kiusa, minkä vaan voi ihmiselle joku aiheuttaa! En ole aktiivimallin kannattaja, mutta tuo työnseisaus oli kyllä ylimitoitettu mielenilmaus.

Lintujen bongausta ja ruokintaa olen harrastanut ja yrittänyt kuvata. Uusi kamera olisi vaan hankittava, tuo on varmaan jotenkin pölyyntynyt.

Kirjoja olen lukenut tammikuussa 10 kpl. Niistä Teemu Keskisarjan kirja Viipuri 1918 vei järisyttävään menneisyyteen sekin omalta osaltaan.

Nyt alkaa vasta valitun presidentin virkaanastujaiset televisiossa.

Eli tv:n  ääreen nyt! 

💖 Kiitokset kaikille seuraajille ja kommentoijille!